”Suomalaisen mielenterveyshoidon historia. Se on lyhyt historia. (…) Ennen mielisairaalaan jouduttiin. Nykyään sinne päästään.”

Parin vuoden takaisesta huikean suositusta ja palkitusta Läski-monologistaan tutut ohjaaja Elina Kilkku, käsikirjoittaja Raisa Omaheimo ja työryhmä ovat tuoneet Teatteri Jurkan intiimille näyttämölle joukon kohtauksia, jotka valottavat mielenterveyshäiriöiden kirjoa.

Häiriö-nimeä kantavan esityksen teksti nojaa joukkoistukseen, kymmenien kansalaisten kirjeissään työryhmälle jakamiin henkilökohtaisiin kertomuksiin. Katsojat saavat tuta, miltä masennus tai skitsofrenia tuntuu – erilaisia sairauskertomuksia tulkitsee erityisen herkästi Kati Palokangas – ja miltä näyttävät hoitoketjun joskus hyvin kafkamaiset tai ainakin absurdit kasvot.

Valaiseva on erityisesti suomalaisen mielenterveyshoidon lyhyt historia, jonka käännekohdat voidaan tiivistää kolmeen: Koko ihmiskuvaamme muokanneisiin sotatraumoihin 1940-luvulla, psykoosilääkkeiden tuloon markkinoille 1950-60-luvulla ja avohoidon kehittymiseen 1970-80-luvulla. Sairaiden elämänlaatua parantamaan pyrkineen mutta laitospaikkoja samalla radikaalisti vähentäneen kehityksen taittoi 1990-luvun lama, joka huuhtoi hyvät aikomukset pesuveden mukana. Avohoitopotilaasta tulikin adjektiivi.

”Mun häiriö ei näy päällepäin, en hiippaile, kuolaa tai pukeudu folioon. Ihmiset odottavat minulta normaaliutta.”

Myös Kelan kuntoutuspsykoterapia puretaan osiinsa ja katsojalle osoitetaan sen karut kasvot. Tuen myöntämisperusteissa painaa yksinomaan tehokkuus, tuottavan yksilön osallistuva normi. Kärsimyksen vähentämiseen tähtäävän hoidon näkökulmasta mielenterveytensä kanssa kamppaileva on hyvinvointiyhteiskunnassamme lähes täysin heitteillä.

Häiriö tasapainoilee koskettavan henkilökohtaisuuden ja kapitalismin kritiikin välimaastossa ja onnistuu puhuttelemaan, vaikka esityksen tunnelmasta toiseen äärilaitaan syöksyilevä rytmi välillä katsomossa kiusaakin.

Aiheen tärkeydestä täydet pisteet, toteutuksesta kolme puol kautta viis.

”Parasta mun häiriössä on se, että maniajaksot on ihan mahtavia. Mulla on kaikkea pientä, poltettuja siltoja ja tuore velkajärjestely.”